Jakamattomat kuolinpesät vaikeuttavat metsiä koskevaa päätöksentekoa. Päätöksentekoa hankaloittaa se, että metsiä koskeviin päätöksiin tarvitaan kaikkien jäsenten yksimielisyys.

Lisäksi kuolinpesien omistajuusrakenteet ketjuuntuvat kuolinpesien osakkaiden kuollessa. Vanhimmat metsää omistavat kuolinpesät ovat peräisin 1800-luvulta.

Osakkaiden poikkeavat näkemykset sekä tiedon ja osaamisen puute metsänhoidosta ovat Sahateollisuuden mukaan syitä siihen, että metsien aktiivinen hoito ja käyttö pysähtyvät.

TEOLLISUUS on teettänyt selvityksen siitä, kuinka lainsäädäntöä tulisi muuttaa kuolinpesien metsäomaisuuden pois luovuttamiseksi. Selvityksen on tehnyt asianajotoimisto Geradin Partnersin nykyinen vanhempi konsultti Tuomas Pöysti, joka on aiemmin toiminut muun muassa oikeuskanslerina.

Selvityksen mukaan metsänomistajien keski-ikä on kohonnut noin 60 vuoteen ja 70-80-vuotiaita metsänomistajia on paljon. On siis todennäköistä, että jatkossa metsien omistajuus siirtyy entistä enemmän kuolinpesille.

Selvityksessä esitetään, että kuolinpesille säädetään velvoite luovuttaa metsä- ja maatalousomaisuus pois pesästä tai toimittaa perinnönjako kolmen vuoden määräaikaan mennessä. Malli on samankaltainen kuin muissa Pohjoismaissa.

KUOLINPESIEN hallinnassa olevat, käyttämättömät metsät vaikuttavat myös muihin metsiin.

- Jos metsätalouden käytössä oleva pinta-ala on pienempi, on käyttö intensiivisempää käytössä olevalla alueella, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Lauri Mehtätalo sanoo.

Mehtätalo huomauttaa, että kuolinpesien metsät ovat pois metsätalouskäytöstä vain tilapäisesti.

- Ei ole hirveästi merkitystä, onko metsä pois käytöstä kaksi tai kymmenen vuotta.

Sen sijaan sillä on merkitystä, mihin metsiin hakkuut kohdentuvat. Mehtätalo kertoo, että julkisessa keskustelussa ei välttämättä huomioida hakkuiden kohdentumista, vaan keskitytään hakkuumääriin.

- On entistä suurempi merkitys sillä, mitä hakataan.

Esimerkiksi hiilinielujen lisäämiseksi tulisi hakata metsiä, joita ei ole pitkään aikaan hakattu. Sen sijaan 50-60 vuoden ikäisten metsien kiertoaikaa tulisi pidentää, eikä kohdistaa niihin päätehakkuita.

Kuolinpesien omistajuus voi vaikuttaa myös siihen, jääkö metsä kokonaan hoitamatta. Mikäli hoitamaton metsä on taimikko, on vaarana, että nopeakasvuinen vesakko tappaa kasvupaikalle paremmin sopivia puita ja pitkän aikavälin kasvu kärsii. Muissa tapauksissa hoitamattomuus ja harventamattomuus lisäävät kasvua.

- Metsien harvennus pienentää aina metsän kasvua, Mehtätalo sanoo.

Hiilinielujenkin kannalta hoitamattomat metsät ovat positiivinen asia: hoitamaton metsä lisää hiilinieluja, jos metsässä kasvaa kasvupaikalle sopivaa puulajia.

Petra Viitanen / STT

Uutista täydennetty klo 11.49 Mehtätalon kommentein.